Keskikesää hetki hetkeltä

Koskematon
kätesi ojennus
riittämätön
lempeät sanat hävisivät aallokossa
katseet eksyivät metsän oksistossa
palaisivat syksyllä
kun vapaudesta olisi aika jättänyt
ja öistä keskikesän valo
sammunut

Hitaasti ja hiljaa

Hiljaa hiljaa
kevät tulee pikkuhiljaa
valon kanssa 
kohta kylpee
koko maailma valossansa
imee, ryömii, haukkaa ilmaa
sulan kylmää vettä ilman
miltään ei se tuntuiskaan
kevät eikä kukatkaan
kaikki liikkeet, äänet maan
tuntea mä kohta saan
kevät tulee pikkuhiljaa
hitaasti ja hiljaa

Odotuksen tuska

No niin
alas tulla jo
vai onko siellä liian hyvä olla
lämmin ja aaltojen halailema
kevyen keinunnan unessa

Tule jo
täälläkin on hyvä olla
kaikesta huolimatta
ja kevätkin on tulossa