Silmäsi nuo, lopen uupuneet, raukat
hämärän tullen jo peittonsa saa
nyt nukkukaa
Pesässään kuin pienet linnut ja haukat
rauhassa lepäävät silmäsi nuo
uniaan luo
Eivätkä unien näyistä tiedä
ovatko totta vai fantasiaa
untesi maa
Antavat kuitenkin unien viedä
minne vain vievätkin, toiveena ois
huolista pois
Heräävät hitaasti kirkastuneina
täyttyvät valosta nyt uudelleen
kaunistuneina
äärimmilleen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti