Hämärässäkin
olet suloinen olento,
läsnäolosi kuin öinen kuiskaus
unen ja valveen välissä
jolloin samalla tunnen ilman virtauksen korvassani
ja kuulen huultesi takaa hiipivät sanat
mutta näen sinut tuntemattoman maailman ainoalla rannalla
aaltojen lyödessä rantaan äänettömästi
mereltä ilman horisonttia,
ja ajattelen
että pilkkopimeän verhoillessa vartalosi
olet kaikki mitä tarvitsen
siinä maailmassa
ilman horisonttia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti