7.10.14

Äänettömän tanssi

Ja hänen tanssinsa pimeässä yössä
oli tuskin kuuluvaa
mutta sitäkin
ihmeellisempää

Hän kevyin askelin
pehmeällä pinnalla
oli elämän rytmi
oli toivon ääni
ja kosketus

Sekaisin onnesta
meni yks jos toinenkin

Ei kommentteja: