Miksi syksy tuo pimeyden
myös sieluni pihan ylle
viivästyttämään auringon nousua aamuisin
patistaen sitä laskemaan iltaisin
liian aikaisin
enkä minä ehdi koskaan nähdä
leikkiviä lapsia
ja lintuja
tai lehtien värien haalistumista
ja niiden putoamista
jalkojeni juurelle
mutta sydämeni on sokeutunut
kaikelle näkemisen arvoiselle
Kylmässä ilmassa
on silti toivoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti